Villejä paljastuskuvia!!!

Terve taas!
Ilouutisia! Blogiini tulee viimeinkin kuvia! Kamerani selvisi hurjan matkan merten ja maitten ylitse ja osasin vieläpä noutaa sen oikeasta postista (yhden harhaosuman jälkeen...). Hurraa! Tämän kunniaksi heti alkuun yksi rakkauden ilosanomaa julistava kuva:

Budapestilaisilla on aika paljon koiria ottaen huomioon, että asutaan miljoonakaupungissa. Kaduilla on siksi myös paljon pissanoroja ja joskus saattaa osua kakkamiinaankin, auts! Ja nyt seuraa tämän merkinnän turha nippelitieto, vol. 1: täällä koirallakin täytyy olla matkalippu, jos se mielii matkustaa julkisissa kulkuvälineissä. Ja mikä on vielä hauskempaa, koiralle voi ostaa myös kuukausikortin! Siihen täytyy laittaa mukaan henkilöllisyystodistus, eli kuva. Passikuvapaikat ovat siis varmaan pullollaan koira-asiakkaita. (Ja aatelkaas, kun koira jääkin kiinni pummilla matkustamisesta! Sakkona joudut maksamaan 700 raksua!)

Viikonloppuna olimme tutustumassa paikallisten koirien ja festarieläinten paratiisiin, Óbudai-saarelle, jossa pidetään kesällä yksi Euroopan suurimmista festareista eli Sziget (sziget=saari unkariksi). Kun paikka ei ole festarieläinten käytössä, se näyttää olevan ahkerasti lemmikkieläinten käytössä. Me lähdimme sinne ulkoiluttamaan unkarilaisen kaverimme koiraa Bocia, joka oli juuri päässyt eroon menkoistaan. Boci oli arvokas vanha koirarouva, joka tykkäsi saada raksuja ja kuolata, mutta ei alentunut heittämään palloa, kuten jotkut riehakkaat pikkuystävät.

Onnellinen kohtaaminen. Aatelkaas, jos mekin aina kättelyn sijasta käytäis heti haistelemaan toistemme pyllyjä. 

Siinä sitä kävellään Sziget-festarin päälavalla!

Nyt mun tekee mieli laittaa kuvia muistakin jutuista, enkä jaksa kirjottaa niin paljon. Nämä ovat edellisiin merkintöihin liittyviä kuvia. 

Tässä kuva meidän luksustalosta ja sen persoonallisesta rappeutumasta: 

Tässä on se Giant Beer Bottle Opener! Olen päässyt jo lähietäisyydelle! 

 Tässä taas kuvia Balatonjärveltä. Vesi on erikoisen sinistä, eiks nii!

Äitille täytyy aina ottaa kukkakuvia:

Ja tässä lopuksi vähän arjestamme täällä lukaalissa. Raahasin tänne mukanani melodikan, koska ajattelin, että totta kai päädyn taas johonkin impro-orkesteriin häröilemään, ja onhan elämä muutenkin sangen tylsää ilman rasittavaa ääntä pitävää ja kuolaavaa soitinta. Olemmekin päättäneet perustaa bändin nimeltä Hatvankättöö 62 (Hatvankettöö (lausutaan hatvankättöö) tarkoittaa täkäläisellä kielellä kuuskytkaks eli unkariks me ollaan niinku Hatvankättöö hatvankättöö!). On ikävää, että melodikaa soittaessaan ei voi samalla laulaa, mutta olemme keksineet ratkaisun!! Pumpattava melodika!!! Tässä demonstraatio ja samalla häröilyorkesteri Hatvankättöön ensiesiintyminen!!!! Piilotettu linkki vain tässä blogissa!!!!!

Huomatkaa myös jumppapallo!