Basic Sunday driving

Olen ollut täällä vähän yli kolme viikkoa. En ole jotenkin osannut ajatella aikaa, koska tullessani orientoidun olemaan pitkään ja olen jotenkin uppoutunut arkeen täällä ajattelematta sen enempää ajan kulua. Mutta tosiaan olen ollut vasta kolme viikkoa tässä maassa ja kaupungissa, olen tuntenut kämppikseni tavallaan vasta kolme viikkoa ja herännyt tästä huoneesta vasta 23 aamuna. Se on lyhyt aika verrattuna siihen mitä on jäljellä, mutta pidempi kuin mikään lomamatka, jonka saattaisi johonkin kaupunkiin tehdä. On kai siis luontevaa, että alan pikkuhiljaa tuntea koti-ikävää.

No, nyt kerron siis pieniä arkisia asioita täältä, jotta voin sitten puolen vuoden päästä muistella näitä kaiholla. Samalla ajattelen kaiholla arkisia asioita kotopuolessa. Kuten vaikka lounaita Karilla, Vakiopainetta ja tietysti sunnuntaiaamun kunniaksi myös sunnuntaiaamuja äitin ja isin luona, syksyisen sienimetsän tuoksua ja Tipsu-kissaa.

1. Easy Diana.

Jos on kasvanut viidakon keskellä, tulee kotoisuuden tunne kaikkein parhaiten huonekasveista. Oli täällä valmiiksikin muutama sinnikäs nahkealehtinen kaveri, mutta noin viikko sitten hankin meille vihdoin oman hoidokin, jonka nimi on Easy Diana. Se on veikeä mehikasvi, jonka lehdet törröttävät kuin vallattomat hippirastat joka suuntaan. Olen kastellut sitä kerran ja kastelin ilmeisesti liikaa, koska vesi tulvi heti yli.

2. Raid

Lukaalimme entinen asukki on jättänyt tänne valtaisan dvd-kokoelmansa, johon kuuluu muun muassa kaikki Bondit ja muita räiskintäelokuvia, Team Ahman tuotantokaudet, Kummeleita ja hyvät naiset ja herrat, todellinen sokeri pohjalla, Vares. Se oli niin huono, että ainoa hyvä puoli siinä oli se, ettei se kestänyt yli kahta tuntia. Mutta kaiken tämän keskellä on myös puolikas tuotantokausi Raidia, tuo 2000-luvun alun Kotikatsomon helmi, jossa Raid ”vaeltaa läpi kaupungin, hän silmin pimein katsoo, ei nähdä voi...” ja kaikilla on pakkasesta punaiset nenät ja Mari Rantasila näyttää söpöltä nakkikioskilla. Ja OIVA LOHTANDER! En ole vielä muistanut googlettaa, miltä hän on näyttänyt nuorena, vai onko hän aina ollut yhtä paksu ja uupuneen näköinen.

Raidista on siis tullut iltojemme ilo, mutta tajusimme pian, että lysti loppuu lyhyeen, koska ensimmäisen tuotantokauden toinen levy on kadoksissa. Pengoimme kaikki kaapit, mutta ei auta. Lähetin siis viestin äitille, vanhalle kunnon Raid-fanille, ja pyysin ostamaan Suomesta meille Raid-dvd:n, jos ei sitä jo valmiiksi hyllystä löytyisi. Äityliini on tulossa parin viikon päästä käymään, niin hän voisi sen mukanaan tuoda. Seuraavana päivänä äitiltä tuli viesti, että Raid on tulossa postissa. Isi oli kuulemma sitä mieltä, että se täytyy lähettää meille välittömästi. Onhan kaksi viikkoa kuitenkin pitkä aika odottaa! Äiti ja isi :) <3

3. Salsa Fitness ja Zumba

Yritän välttää paisumisen Oiva Lohtanderiksi tämän reissun aikana, joten olen etsinyt itselleni sheikkausmestoja. Käyn tiistaisin Salsa Fitnessissä, jossa ihana superpirteä salsamies huutaa ”ju-huu” ja muistaa iskeä peilin kautta silmää vähintään pari kertaa tunnin aikana, kun minä yritän kieli keskellä suuta pysyä salsoissa mukana. Aika hyvin pysynkin, ha! Zumba taas on tässä kaupungissa kova hitti, täällä on oikein sivusto josta voi valita itselleen sopivan ajan zumbaukseen ja jostain aina löytyy. Torstaina lähdin kokeilemaan, ja pääsin zumbaamaan keski-ikäisten keskivartalolihavien miesten kanssa! No oli siellä muutama nainenkin. Mutta aika siistiä, että se on miestenkin juttu! Jotenkin kuvittelisi, että tässä perinteisten sukupuoliroolien kulttuurissa miehet olisivat vain salilla nostamassa rautaa. Zumba tosiaan murtaa rajoja, jes!

Sitten hieman ainutlaatuisempia kokemuksia:

Olen nyt virallisesti niittänyt täällä päin mainetta suomalaisen kansantanssin asiantuntijana! Täällä järjestetään vuosittain Tutkijoiden yö, jossa yliopiston eri laitokset esittelevät toimintaansa työpajoilla, miniluennoilla ja eksoottisilla keittiöillä. Villi tanhumenneisyyteni ehti kiiriä täkäläisten korviin jo ennen kuin jalkani koskettivat täkäläistä maaperää, joten minua pyydettiin pitämään Tutkijoiden yössä kansantanssityöpajaa. Otin sitten yhteyttä entiseen tanhuopettajaani Jussi Kaijankankaaseen, joka ystävällisesti lähetti minulle tanhumatskua oikein videoiden kera. Ja pian meikä onkin pitämässä unkarilaisille täyttä häkää suomalaista kansantanssia! Onnistuin tunnissa opettamaan yhden veikeän katrillin, ja menestys oli päätä huimaavaa! Sain jo kutsuja muihinkin paikkoihin opettamaan, ja kaikki mainostivat täkäläisiä tanhujameja, joissa on yhtä iloluontoinen meininki. Ehkä minun täytyy vielä antaa täkäläisellekin tanhulle mahdollisuus, kiinalaismies ei varmasti ole koko totuus.

Eilen taas kävimme Balatonjärvellä, joka on Unkarin must see -paikka, Keski-Euroopan suurin järvi. Vesi on todellakin erikoisen väristä, pilviselläkin ilmalla sinivihreää kuin Välimeren rantalomakohteissa ainakin. Järviseudulla on haettu selvästi Riviera-meininkiä rantabulevardeilla ja purjevenesatamilla. En ole koskaan ollut rantalomaihmisiä (no, en ole koskaan ollut rantalomalla), joten en jotenkin osannut aivan sikana innostua, varsinkaan kun tällä Rivieralla oli lämpötila syksyinen +16. Kesähelteillä tunnelma on varmasti ihan toinen. (Kuulimme muuten rantabulevardilla useaankin otteeseen suomea, mikä oli hämmentävää, ja jokseenkin surkuhupaisaa, jos suomalaisparat ovat lähteneet tänne syksyiselle rantalomalle lämmön toivossa... no, tällä viikolla Suomessa on kai ollut vähän kylmempää.)

Balaton-reissun huippukohta oli paikallisella snägärillä syöty herkullinen kala (jep, kokonainen) tulisen paprikan ja suolakurkun kera, nam. Lisäksi pääsimme tutustumaan täkäläiseen ajokulttuuriin unkarilaisen toverimme kanssa, eli saimme tehokkaan oppitunnin aitounkarilaisista kirosanoista, eikä enää tarvitse miettiä että mikähän se fuck olikaan paikallisella kielellä. Nyt on myös testattu, mitkä kirosanat syöksyvät omasta suusta sillä hetkellä, kun olet vuorenvarma, että elämäsi ensimmäinen nokkakolari tapahtuu juuri nyt. Onneksi ei tapahtunut... ”Don't be so shocked, it's just basic local sunday driving.” Ihan rauhassa, mutta mieluummin omalla kaistalla, hyvät papparaiset.

Joo, tuota automatkaa en tule muistelemaan kaiholla.