Kaupunkimatkailua

Kolmena viimeisenä viikonloppuna olen hypännyt junaan ja suunnannut uuteen kaupunkiin. Pécs oli ensimmäinen tutkimuskohteeni, mutta sen jälkeen olen tutustunut myös Szegediin, Egeriin ja Debreceniin. Koen aina jotain salaperäistä voitonriemua, vapautumista ja rauhoittumista, kun juna nytkähtää liikkeelle. Kiskojen ääni on rentouttava, maisemat hypnotisoivia ja kädessä kynä tekee hajamielisiä merkintöjä keskeneräiseen kirjeeseen tai itselleni päiväkirjaan. Junan ikkunasta minä teen tutkimusmatkaa tähän maahan, yritän hahmottaa siitä jonkinlaiseksi kokonaisuudeksi, mutta päädyn vain tuijottamaan eteeni, ajattelemaan tai olemaan ajattelematta. 

Szegedissä nautin ennen kaikkea Tisza-joen varresta. Istuin pitkään rannassa kaatuneella puunrungolla, kirjoitin, katselin ja nautin auringonlämmöstä. Oli marraskuun 9. päivä, ja farkuissa tuli kuuma. Absurdia. Ikään kuin olisin saanut kesän jostain lainaksi. 

Keskustassa oli possumarkkinat ja pomppulinna!

Söpöjä setiä.

Ja äkkiä oli ilta. 

Tänä viikonloppuna suuntasin Egeriin, jossa tapasin Debrecenissä harjoittelussa olevan Lauran. Laura on kiva! Eger oli suloinen pikkukaupunki, jonka päänähtävyys oli keskiaikainen linna. 

Olisi siellä kuulemma ollut myös Kuolleiden EIKUN SIIS Kauniiden naisten laakso (pientä muistihäiriötä oli ilmassa...), jossa olisi ollut kaunis viinipuutarha, mutta emme ehtineet sinne lyhyen visiittimme aikana. Jätin siis törkeästi suorittamatta harkkaohjaajalta saamani tehtävän juoda egeriläistä viiniä. No, eiköhän sitä löydy jostain Budapestistäkin. Kävimme kuitenkin hienossa cukrászdassa ahtamassa vatsamme niin täyteen makiaa, ettei tullut ihan hetkeen nälkä. 

Suuntasimme illaksi Debreceniin, jossa sain nauttia Lauran vieraanvaraisuudesta. Kävimme syömässä ravintolassa, jossa sai tuntea olevansa hieno ja arvokas nainen, kun heti sisään päästyämme luoksemme ryntäsi tarjoilijoita ottamaan takkia ja palvelemaan - tessék, parancsoljanak! "Olkaa hyvä ja käskekää" olisi tosi tosi kökkö suomennos. Ei suomessa käytetä tuollaisia kohteliaita fraaseja, ei niitä voi kääntää. Alkupaloiksi saimme suussasulavia yrtti-juustoleivoksia, ja itse ruoka oli erinomaista. 

Laura asui vähän kauempana keskustasta yliopiston lähellä. Oli ihan kivaa käydä sellaisessa tavallisessa lähiössä, jossa on normaalinkokoisia asuntoja. Asuinalueella oli käynnissä taistelu marraskuun harmautta vastaan:

Yliopistokampus kuuluu Debrecenin nähtävyyksiin ja hieno se kyllä onkin. Siellä taisi olla astetta suuremmat bileet tulossa, koska kävelimme käytäviä punaista mattoa pitkin ja kaikkialla hääräsi juhlavalmistelijoita. Tänään keskustassa kävellessäni totesin, että koko Unkarissa taisi olla jokin juhlapäivä. Hieman googleteltuai sain selville, että se liittyy kaiketi jotenkin Saint Elisabethiin. Viisaammat valistakoot lisää. 

Mua laiskotti enkä jaksanut räpsiä paljon kuvia, eli tämä on ainoa yliopistolta. 

Joku megastara sinne oli tulossa!

Kaupunginmuseo ja kuvaan eksynyt söpö aasialaisturisti.

Debrecenistä tuli jollain tavalla mieleen Brno. Tietysti toiseksi suurin kaupunki on jo yhtäläisyys, ja ehkä sekin, että nähtävyydet näyttää melko nopeasti ja sitten on aikaa hengailla esimerkiksi kivoissa kahviloissa. Kahvikupposten äärellä jaoimme kokemuksia harjoittelusta ja vähän kaikesta muustakin. Toivottavasti tämä ei jäänyt viimeiseksi tapaamiseksi! 

Tässä kahvilassa oli hienoja tuoleja!

Ja kaunis katto rumpulautasineen ja pyykkinaruineen.

Brno-viboistaan huolimatta Debrecen oli kyllä huomattavasti hiljaisempi. On hassua, että se on Unkarin toiseksi suurin kaupunki (reilu 200 000 asukasta, mikä on kyllä vähän Budapestin 1,7 miljoonaan verrattuna...), mutta keskusta-alue vaikutti oikeastaan melko autiolta. Laura kuitenkin näytti myös asukkaiden salaisen piilopaikan - ostoskeskuksessa kuhisi kuin muurahaispesässä. Shoppailu on in, ihQ! 

Mutta hyvät ystävät, Jyväskyläkään ei ole kovin kaukana. 

Aloin jo pari viikkoa sitten puolivahingossa laskea jäljelläolevia päiviä. Tänään niitä on enää tasan 30 eli yksi kuukausi. Se on ihan hyvä määrä. Ehdin vielä olla täällä ja kokea kaikenlaista, mutta odotan toisaalta jo kotiakin. Tammikuiset pakkasaamut ja vähittäinen valon voitto, hyrrr se on jo lähellä! Kohta on joulu ja sitten tulee kevät, rakkaat kaamoksen kourissa kiemurtelevat ystäväni!